Ravinteiden käytön tehostaminen puutarhataloudessa
Verkosto keskittyy ravinteiden käytön tehokkuuteen ja lannoitukseen puutarhakasveilla (kasvihuone- ja avomaankasvikset sekä hedelmät). Kemiallisilla ja orgaanisilla lannoitteilla käytetään uudenlaisia lähestymistapoja ravinteiden (ainakin NPK) käytön tehostamisessa. Maanäytetulokset yhdistetään sensoreista saatuun dataan, kuten paikkatietoon. Huomioon otetaan myös viljelykierto ja ei-lannoiteperäiset ravinnelähteet. Tavanomaisissa lannoitteissa keskitytään a) päätöksenteon tukijärjestelmiin jotka laskevat päivittäisen lannoitetarpeen b) lannoitukseen joka perustuu seurantaan/tunnistimiin. Perehdymme sekaviljelmän luomulannoitukseen, esimerkiksi tietyn viljelykasvin lannoitus hedelmäpuurivien välissä. Kohteena ovat myös eri peitekasvit ennen uusien hedelmätarhojen perustamista ja parhaat levitysmenetelmät erikoislannoille ja kompostille.
Veden käytön tehokkuus puutarhataloudessa
EU:n alueella kastellaan viljelykasveja 23 miljoonan hehtaarin alalla ja se vastaa 30% koko alueen vedenkäytöstä, jopa 80% kuivemmilla aluilla. Havaittavasti parempi vedenkäyttö puutarhataloudessa on tarpeellista koska vedelle olisi muitakin käyttäjiä ja on muutenkin tarpeen minimoida vesivarantojen heikentyminen ylikäytön seurauksena. Veteen kertyvien ravinteiden ja kasvinsuojeluaineiden määrää tulee myös vähentää. Vedenkäytön tehostamisessa (1) määritellään viljelykasvien vedentarve käyttäen viljelijäystävällisiä päätöksentekojärjestelmiä ja (2) käytetään tarkkailumenetelmiä kuten maaperäsensoreita ja etämittausta. Ravinteiden ja kasvinsuojeluaineiden veteen kertymistä vähennetään 1) soilless- eli ilman multaa ja/tai osin katteenalaiset menetelmät peltoviljelyssä, 2) täysin ilman vedenvaluntaa toteutettu soilless-kasvihuoneviljely 3) ravinteiden ja kasvinsuojeluaineiden poistaminen valumavesistä. Tavoitteisiin pääsemiseksi kehitetään menetelmiä, jossa parannetaan tuloveden laatua ja käytetään muita vedenlähteitä kuten sadevettä kasvihuoneiden katolta tai kastelualtaita tai talousveden uudelleenkäyttöä.
Kasvinsuojeluaineiden vähentäminen rypäleiden, hedelmien ja kasvisten tuotannossa.
Vaikka käsittely kemiallisilla kasvinsuojeluaineilla on joskus tarpeellista, ratkaisuja terveydelle ja ympäristölle haitallisten vaikutusten vähentämiseen on olemassa. Kun esitetään uusia käytäntöjä IPM-viljelyyn ja luomukasvintuotantoon pitää ottaa huomioon muutamia seikkoja: i) tuholaistorjunnan tehokkuus ii) taloudellinen tasapaino ja kilpailukyky iii) sosiaaliset ja institutionaaliset esteet iv) strategiat toteuttamiseen. Tarkasti ottaen, huomio on 1) eri lähestymistavat seurantaan (sensorit ja matemaattiset mallit) 2) luomutuotteet mukautetuissa strategioissa 3) yleisimmille taudeille resistentit lajikkeet 4) ennaltaehkäisevät menetelmät 5) ruiskutuksen laatu 6) organisationaalinen suunnittelu ja mekanismit jotka takaavat tehokkaan tiedonkulun loppukäyttäjille. Useita eri keinoja käytetään samalle kasville.